Aika on mielenkiintoinen käsite selitettäväksi vajaat kolmevuotiaille. Joulunodotus tuntuu niiiin pitkältä pienistä. Ja muistaahan sitä itekin miten aika meni paljon hitaammin pienempänä: reilun tunnin mökkimatka tuntui iäisyydeltä jne. Päivittäin satelee ukoilta kimurantteja kysymyksiä; tässä yksi helpoimmasta päästä: "Onko nyt tänään?"

Pyhäinpäivänä puhuttiin että viedään sitten illemmalla hautausmaalle kynttilät hauvvoille (= haudoille pohjoiskarjalaksi). E siihen hetken mietittyään: "Onko siellä hauta-asemalla ne hauvat narussa kiinni?" 

Eilen vietiin linnuille evästäydennystä. E halaili lintulaudan tolppaa huokaillen: "Minä rakastan äitiä ja lintulautaa!"

A:n kanssa oltiin tässä yhtenä iltana kaupassa kahestaan ja A olis halunnu maistella "ihan vähän" irtokarkkilaatikoitten namusia. Mie tietty siihen, et eihän niitä saa maistella. Perustelut ois kyllä ollu hyvät: "Mutku mie oon herkkupeppu!"

A:lla oli jokin kiukunpuuska päällä ja iskä kysyi: "Ootko tumma ja tulinen?" Vastaus: "Enkä oo tuliainen!"  Ja samaa sarjaa: A:n unikaveri Karvinen on kääntyny ukkojen suussa Karviaiseksi. Olkoon vaan Karviainen. :)