Eilen olimme juhlimassa ystäviemme häitä. Pojat jätettiin onneks kotihoitoon, ni saatiin keskittyä ihan itse juhlaan. Olipa mukavat kinkerit, tosi lepposa meininki. Morsiamen kummisetä kertoi rivoja vitsejä ja illan toinen "bändi", Klaus Thunder ja Ukkosmaine, oli loistava huumoripumppu, joka sai Niinivaara-aiheisine biiseineen jalat vipattamaan (http://www.ukkosmaine.com/). Nuori miespappi oli aivan hulvaton: jutusteli puheessaan aviopuoliskoiden fysiologisista tarpeista ja varoitteli lopuksi ettei vihkiraamiksella ole suotavaa huitaista uudenuutukaista siippaa päähän, että ei ole sitä tarkoitusta varten se opus kuulemma. Paras oli kuitenkin aivan uskomaton sattuma vihkitoimituksen alkupuolella: kun sulhanen oli juuri vastannut "Tahdon", alkoi samalla hetkellä jonkun puhelin soida kovaäänisesti biisiä "Sitä saa, mitä tilaa"! :)) Pienessä kirkossa sen kaikki kuuli. Pappi ei siitä hätkähtänyt, vaan kommentoi vaan, että "Niinpä juuri!" :) Tilannekomiikkaa parhaimmillaan! Hääjuhlassa pappismies poseerasi kameroille muikea ilme päällä kaasojen kanssa kommentoiden, että laitan äidille tän kuvan sit kuvatekstillä "Olen täällä kirkon koulutuksessa". Vähän eri maata ku meiän vihkipappi. Juhlassa oli ihana puuteema ja hienoja yksityiskohtia siihen liittyen. Boolin hiilihappojää(?), joka sai koko saavin höyryämään, oli mukavan spooky ja loppuillasta kateltiin vielä morsiamen isän järkkäämä hieno ilotulitus. Onnea vielä hurjasti, M&V ja kiitos mukavasta juhlasta!!! Yritän tässä samalla siirrellä hääkuvia kuvaboxiin. Kohta tulee jakoon.

Tänään aamupäivällä piipahettiin Areenan joulumarkkinoilla, sit vedettiin koko pesue reilun 2 h päikkärit ja sit jaksokin lähteä hoilaamaan Lasten kauneimpia joululauluja. Pojatkin pysyi penkissä koko laulutuokion ajan, reilu 1/2 h. Pe-iltana oltiin myös Kauneimmissa joululauluissa koko poppoo kun Yliopiston kuoro oli laulamassa. Kokonaisuuden kuulee ihan eri tavalla ku sillon ku ite on kuoron rivistössä. Tippa tulee linssiin joka kerta, aivan ihanan kuulosta. Siinä tilaisuudessa piti ukkoja lahjoa rinkeleillä loppuajasta etteivät ois karannu omille teilleen. Joka kuoron kappaleen jälkeen totesivat "Nonii!" (tark. "loppu", "valmista tuli") ja oisivat halunnu taputtaa.

Leipomusosastoa: glögikakku (hieman mukailtuna mm. seuraavalta sivustolta: http://muffariina.vuodatus.net/blog/362412) valmistui eilen ja oli niin hyvä kun muistinkin. Se taitaa päästä tarjoiluun ensi la:na isän pirskeissä. Eli elämä on yhtä juhlaa! Ennen sitä on pe:na vielä luokkamiitinki meiän ex-musaluokkalaisten kesken (osan porukasta siis, ketkä nyt ovat kotikonnuilleen tulossa joulua viettämään). Jee, tämä korvaa sen ettei tänä vuonna ollu yksiäkään pikkujouluja. Ite joulu aiotaan viettää hissukseen kotosalla.