Kesäkuun teemana oli mansikka ja ihanan mansikkaisen paketin keskelle kesäsateita sainkin!

- Maraboun mansikkasuklaalevy

- iiiiso pussi vaniljanmakuisia barbeque-vaahtiksia (ihana jälkkäri grillausretkelle!)

- ihana lahjalaatikollinen mansikkavaahtiksia

- mansikkahyydykejauhetta (uusi tuttavuus!)

- mansikkahilloa kivasssa, pienessä lasipurkissa

- mansikantuoksuisia tuikkukynttilöitä

- 2 mansikkatikkaria (lähtevät evääksi pojille reissuun)

- itse tehty, upea mansikkakortti

Olipas taas todella mukava paketti, isonisot kiitokset SLYlleni!!! Syyhyttäisi jo kokeilemaan tuota hyydykejauhetta, mutta leipomukset saa nyt jäädä pariksi viikoksi kun lähetään etelän hetelmiä nauttimaan pariksi viikoksi koko pesueen voimin.

Pidettiin keskiviikkona FIN-RUS -kisastudiota meillä ja aloin hetken mielijohteesta väsäämään jaliskakkua. Aikaa meni aika tasan 2h ja ehin sitten ite kattoo vikat 20 min pelistä ku oli jo selvääkin selvempää et hävitään taas... No, ei sillä että mikään pahin jalisfani oisin, mut silti ihan mielenkiintosta. (Reilun viikon päästä ollaan menossa tsekkaamaan Camp Nou.)

Pohjana unelmatorttupohja leikattuna 3 erikokoseksi pyöryläksi, väleissä mansikkaa ja raparperia ja kermarahkaa. Päällä kermarahkaa ja kuusikulmiot ja ruoho marsipaania. Kyllä oli värjääminen et sain mustaa aikaseksi: ensin hulvattomasti kaakaojauhetta ja sit rutkasti mustaa elintarvikeväriä. Mut johan tummeni lopulta! Kick-toffeesta pitää kaulita ens kerralla. Ruoho oli helpompi värjätä mut tuhottoman vaikee saada ruohon muotoon ku en löytäny valkosipulipuserrinta mistään. Tässä sovellusta:

Tässä vielä vaihekuva kasaamisvaiheesta. Leikkasin ohuita suikaleita ylijääneestä unelmatorttupohjasta ja sulloin reunoille ja lisäksi kermarahkaa tilkkeeksi niin maan perusteellisesti!

Nappasinpa kaupasta mukaan Sunnuntain leivontamixin ja *vips vaan* - kiireinen lomalainen väänsi hetkessä herkulliset muffinsit vietäviksi Tahkolle. Lisäsin taikinaan vielä parisen rkl Mantsin makien karpalojauhetta. Koristeluun sitten vierähtikin aikaa jonniin verran, mut kiva oli kuorruttaa ja hörsöttää pitkästä aikaa nonparelleilla. :)

Kuorrutukset on vaniljatuorejuustoa (100g), tomusokrua (n.2 dl), loraus juoksevaa rasvaa, töräys limemehua ja aavistus punaista ja keltaista elintarvikeväriä. Näissä alemmissa (poikien maisteluversioissa) on päällä toffeekastiketta ja nonparelleja/strösseleitä.

Yritän täyttää työhakemusta tietsikalla kun E tulee esittelemään jojoaan.

"Kato, äiti!"

Kun en heti käännä päätäni, kuuluu kovempi komento:

"Siulla on silmät, ni kato!"

Asettelen kaupan pihalla kypärää päähäni pidellen pyörää pystyssä. A istuu miun pyörän istuimessa ja tutkailee satulaa:

A: "Mihin kohtaan tähän tulee pepun osat?"

mie: "No tähänpä satulalle juuri. Ja vähän sen ylikin. Tai tässä tapauksessa aika paljonkin."

Ukot istuu iltavessalla. Toimitus voi kestää kirjan-/lehdenlukuineen ja lauleskeluineen kaksikolta tunninkin.  Mies huikkaa olkkarista:

"Miltäs siellä näyttää?"

A: "Kakkaselta! Mut mie en oo vielä valmis!"

A on kimpaantunut iskälle ruokapöydässä:

A: "SINÄ OLET..."

mies: "Nyt mieti (mitä sanot)!"

A"...NÄTTI!" (= tyhmän vastakohta)

Onpa alkanu loma ihanan lepposasti ja helteisessä säässä! Ollaan pyöräilty, puistoiltu, kahviteltu ulkosalla, lettukesteilty ja käyty jo rannallakin polskimassa. Nyt ei ole parille ekalle viikolle sen kummempia suunnitelmia kuin kämpän siivousta ja ulkona oleskelua. Onpa aikakin näyttää imuria, luuttua ja rättiä tälle kämpälle, sillä en muista millon viimeksi on kunnolla siivottu. Ei kertakaikkiaan oo riittäny energiaa töiltä iltasin kevään aikana. Paljon mieluummin ollaan touhuiltu illat ja viikonloput ukkojen kans. Nyt ois tarkotus käydä koko konkkaronkan vaatevarastot läpi ja kiikuttaa kirppikselle suurin osa. Ukkojen KAIKKI kuteet vauvanvaatteista lähtien on jemmassa; tiiä vaikka toiset kaksoset vielä intoutuu "tekemään"...not. Ainakaan tässä ihan heti justiinsa.

Niin, loma...enkä tiiäkään miten pitkä. Työsoppari taas loppui tyypillisesti toukokuun loppuun ja toista kertaa vietän kesää työttömänä. Tosin tääkin on jo aivan hyvä tilanne ku kuitenki saa rahaa jostain jonkin verran, ku opiskeluaikaan ku tein äitiyslomansijaisuuksia, ni kesällähän en opiskelijana saanu rahaa mistään yhtään. Mies sentään voi lökötellä (tälläkin hetkellä äijien kans pihalla) päällänsä  R-Collectionin t-paita tekstillä "LOMALLA - Palkka juoksee, minä en!" Saa edes joku kesänkin palkan, mut hällähän on vielä jokunen päivä kesälläkin hommia ja tavoitettavissa on oltava. Syksyllä miekkonen jää vihdoin hänkin pykäämään gradunsa loppuun.

Tosi nihkeesti on open paikkoja auki. Ja kylläpä nyppii kun sitten soittaa johonkin paikkaan, ni saa kuulla rehtorilta suoraan, että "meillä on tähän jo oikeestaan kyllä tyyppi katottuna, mut voithan sie paperit laittaa...". Mut en aio ressata. Kyllä sitä aina jotain keksii...

Sain ihania läksiäislahjoja töistä. Opejenhuoneeseen vein muutaman kakun vuoden mittaan, ni osasivatpa ostaa just oikeen opuksen, joka on ollukki lahjalistalla jo jonkin aikaa:

Ja yhdeltä oppilasporukalta tällanen herkkukori:

Tänään ei oo ollu meitsi ihan terävimmillään. Onneks nyt iltaa kohden on jo elo ja olo rauhottunu...

Aamulla ajelin töihin miettien kuumeisesti mihin oonkaan laittanu leikka-liimaa-menetelmällä kasaamani tän kevään vikan kokeen. Ei ollu kotona, ei työlaukussa...no, työpöydällä varmaan luokassa, aattelin. No ei ollu! Vartti kokeen alkuun ja paniikkihiki nousee..."Missä h-tissä se on?!?" Selasin vielä kertaalleen kaikki muovitaskut laukusta...ja huomasin eilisestä samaisen aineen eri kurssin kokeesta samanmoisen askarrellun version. "Hö, enkös mie tuon eilen repiny paperinkeräykseen ku koe oli monistettu ja pidetty...ei himpula!" Olin tietty pannu palasiksi tän päivän kokeen!  "Toivottavasti siivoojat ei oo vielä kierrättäny sitä..." Löyty onneks; eiku palapeliä kasaamaan ja teipillä koko 6-sivuinen hässäkkä (=24 palan puzzle, ikäsuositus 32 v.) kasaan. Onneks en ollu ihan atomeiks silpunnu sentään. Hyvä tuli! Ja just minuutilleen luokkaan siisti, monistettu koenippu kainalossa!

Sitten ajelin töistä suoraan kaupungille haaveenani päästä kampaajalle ex-tempore, matelin ruuhkassa, kiertelin tietyöt, satuttelin biilin parkkitalon ainoaan vapaaseen ruutuun (toim.huom. En oo mikään farkun-ahtaaseen-paikkaan-mestariparkeeeraaja). Jes, osui! Otan kukkaron laukusta ja ... missä SE on????? Kotonapa tietenkin. Jokunen manaus lipsahti huulilta, kiukkusin itekseni autossa jonkin aikaa ja lähdin nöyrästi takas kotia kohti. Ja pyörällä uusi yritys. No, aikoja ei ollu, mut sain sentään huomiseksi varattua kampaajan ja lohtushopattua jänskän ruutu-paita-mekko-systeemin kesäksi. (Nyt vaan pikku mehupaasto loman alottajaisiks, ni mahun siihen sisäänki. :) Kotimatkalla en ees kastunu, ripotti vaan vähän vettä. Mut siitäkös miun tukkalaite jo innostu ja nyt on ihan Ronja Ryövärintytär -lookki! :) Toivottavasti uusi kampaaja huomenissa pystyy ihmeisiin!

Ilmoittauduin taas Salainen leivontaystävä-rinkiin pienen tauon jälkeen.

Ekasta paketista löytyi vaikka mitä!:

sinisävyisiä servettejä, kakkukynttilöitä, vaniljatanko (en oo tällasta aitoa kokeillukaan, varmaan tosi hyvän säväyksen antaa kakulle!), kaksi pikkusuklaalevyä, liivatelehtiä, reunapaperia/-kalvoa, marsipaanimuotoiluväline (jes, tällanen on ollukin hankintalistalla!), pieni kaavin, jänskänmallinen tylla (millastahan pursotusta tuolla saa aikaan...:), pojille tikkareita ja kiva kortti! Selvästikin joku askarteluhenkinen on miulla SLY:nä tällä kierroksella... ;)

KIITOS!

Väkersin äitienpäiväksi mummoille hyytelökakut, tai oikeestaan tuollaiset torttumalliset, matalat tuli. Pohjana keksimurupohjat ja täytteessä vispicremeä, rahkaa, maustamatonta tuorejuustoa, vaniljakreemijauhetta, mansikkaa ja raparperia kiehautettuna vesitilkassa+soseutettuna, sokeria ja vaniljasokeria. Koristeina sokerimassakukkia, -perhosia ja -lehtiä.

Liikennemerkit kiinnostaa ukkoja hurjasti ja bongaavat kilpaa kieltomerkkejä, et missä ei saa ajaa milläkin kulkuvälineellä. A löysi velourhousujensa pesulapusta vastaavia "kieltomerkkejä" ja kysyi aito ihmetys kasvoillaan:

"Tarkottaako tää viiva ettei housuja saa laittaa jalkaan?"

A (vichypullosta):

"Onko kaupassa joku hana, josta laitetaan tuohon pulloon vettä ja noita pallukoita (=kuplia)?"

Pääsiäisnarsissit ikkunalaudalla oli venähtäneet reilu puolimetrisiksi ja toivat kevään:

E: "Hienot kukat! Mie saan niistä energiaa!"

Ja lopuksi kuva-arvoitus. Mitä ammattikuntaa näyttäisivät edustavan Tiuhti ja Viuhti?

...no, opettajiahan ne tietty!

mie: "Ai miksi?"

E: "Noku niillä on matkalaukku ja pitkät nenät!"

Hmm, Pinokkio-ilmiö...?!

Tein yhdistetyn synttäri- ja pääsiäiskakun. En halunnu mitään persikkahässäkkää ja omppusosetta löytyi pakastimesta, ni eiku omppukakkua vääntämään.

Pohja on keksimuru-rasvapohja ja sisuksissa on vispicremeä, rahkaa, vaniljatuorejuustoa, omenasosetta, omenakuutioita (mikron kautta ku ollaan miehen kans allergisia tuoreile ompuille), kanelia, vaniljakreemijauhetta, vaniljasokrua ja liivatejauhetta omenamehuun sekotettuna. Päällä on omppukuutioita (taas mikrossa kypsennettyinä kanelin kera) ja omppumehua+hyytelösokrua. Kukat marsipaania ja suklaarakeita, lehdet sokerimassaa.

- A oli kaivanu puolukkarahkan seasta liiskaantuneen puolukan ja esitteli sitä sormenpäässään:

"Apua, tää on kuollu!"

- A (Tatua ja Patua mukaillen kirjasta Veera ja maatalon eläimet): "Jos olette lehmiä, niin voisitteko antaa meille pari tiplaa (=litraa) maitoa?"

Huippuja nuo Veera- ja Tatu&Patu-kirjat; ukot tykkää ihan höpönä ja tosi kiva lukea itekki ku huumoria ja kivoja yksityiskohtia ei puutu!

- A: "Yläkerran vauva on varmaan lähteny ulkomaille (=ulos) ku ei oo kärryjä (eteisessä)!"

- Liikennekasvatusta tulee annettua ohimennen ihan tahtomattaan. Kumpikaan ei miehen kanssa olla ratissa mitään viilipyttytyypisiä ikinä oltu... Sieltä on ukot poimineet tietty käyttöönsä aavistuksen verran arveluttavia nimityksiä kanssa-autoilijoista:

A: "Yks urpo ajo tuossa eikä sillä ollu valot päällä. Minä sanon sille kyllä, että: Urpo, siulla ei oo valoja takapuolessa!"

(ollaan ruokapöydässä, pihatieltä kuuluu auton ääniä)

E: "Siellä joku pönttö ajelee!"

- Pääsiäisenä tehtiin uuniruokaa. Kalkkuna oli jo paistettu ja vuorossa oli lisäkkeet. Ukot ratsasti keittiöön pölyhuiskilla.

Mie: "Varokaas, uuni on kuuma. Varovasti voitte kurkata. Mitäs siellä porisee?"

E: "No, tuommonen pitsa ja ...kanalohi!"

...uunissa oli valkosipuliperunavuoka ja parsakaali-kukkis-paistos.

- Mietittiin et ensi viikolla pojat menee miun tädille yökylään ja miehelläki on opekokous niin kauan et jää hänkin sinne "hoitoon" kolmantena ukkona.

mie: "Mitäs äiskä sitten yksin täällä kotona tekkee?"

A:"No vaikka leivoksia meille!"

- Mies oli päässyt koulullan sijaiseksi ihan jossain muussa ku omassa aineessaan.

mies: "Iskä oli tänään matikanopena!"

A: "Eikö ollu muita ku Matti ja sie?"

- Telkkuohjelmassa isä hakee jälkikasvuaan tarhasta.

A: "Yhen vaan haki!"

Niinpä niin, miten voiki olla jossain perheessä vaan yksi muksu... Ei tietoa, ei kokemusta. :)

Olin eilen Kipporware-kutsuilla ja voihan ärsy!!! ...Siis sen lisäksi, että esittelijätäti käytti puolet ajasta saadakseen värvättyä uusia myyjiä, sisällytti hän aivan valehtelematta joka toiseen lauseeseen määritteen SUURINPIIRTEIN. Ja enimmäkseen sellasissa asiayhteyksissä, joihin ei mitenkään voi tuota ilmasua järjellisesti upottaa, tyyliin: 

"Tämä on suurinpiirtein sama tuote kuin mikä viime vuonna oli myynnissä erivärisenä..." (= tasan sama)

"Tämän kipon voi sitten emäntä saada suurinpiirtein kun pitää kaksi esittelyä vuodessa." (Mitäh? Siis saako vai eikö saa?)

Tätä jos reflektoisi omaan kielenkäyttöön... Tuppaan ite käyttämään usein täytesanoja PERIAATTEESSA, TEORIASSA JA KÄYTÄNNÖSSÄ. Nuohan voi siis kaikki tarkottaa aivan samaa asiaa. :) Eli ei loppupeleistä mitään. Aargh, siinä taas yksi: LOPPUPELEISTÄ! Sitä ei vissiin ite huomaa niinkään mut kylläpä ärsytyskynnys ylittyy heti itellään ku joku muu hokee samaa jatkuvalla syötöllä.

On varmaan hyvä(??) merkki jos ei oo sen suurempia ongelmia et voi keskittyä noinkin pikkumaiseen pilkunviilaukseen. Syytän ammattitautia...

E: "Tykkäätkö sie piimästä?"

A: "Tykkään, mutten ihan hirveen kauheesti."

E:n "riisipitsa": "pippuria, kanelia, kurkkua, tomaattia, maitoa, vettä." Njam!

E: "Minä aina teen nurkkauksia ja taitoteattereita!" (ei aavistustakaan mitä tuo meinaa)

Käytiin Silmäasemalta miun arskalasit ja mummon silmälasit. Ukot kurkkivat mm. näöntarkastushuoneeseen, jonka ovi oli auki... Paikka teki poikiin syvän vaikutuksen. Jopa tulevaisuudensuunnitelmat muuttui kertaheitolla. Ei enää puhettakaan palomiehistä, lentäjistä, aura-autokuskeista...vaan:

A: "Mie haluisin silmälasikauppiaaks tulla!"

E: "Mie haluisin optiko...tarkastustätiks! Eiku optikkomieheks!"

Oli miun nukkumishuki la-aamuna (puoli ysiin, jess!). Miesväki oli jo ollu parisen tuntia hereillä ja pojat oli jo kerenny viritellä jos jonkinlaista leikkiä. Suuntasin veskiin, mutta vessan oven edessä oli 2 jakkaraa ja kahvassa roikkui parkkitalon tankkauspisteen letku. Kysyin voisikohan tästä mahdollisesti päästä asioilleen veskin puolelle.

E: "Ei se oo vessa, se on lukkotehdas, eikä sinne ole menemistä!"

...No eipä siinä sitten mittään. Eivät sentään ollu kasannu sinne ihan samanlaista kasaa ku pikkumakarin sohvalle tässä taannoin. Tässä on rekka-auto pakattuna Espanjan-matkaa varten:

Tässä aika pikaiseen tehty kakku:

- keksimurupohja

- vispicremeä, maitorahkaa, vaniljatuorejuustoa, mariannerouhetta ja liivatetta.

- päällä pakastimesta löytyneet suklaaperhoset

Tässäpä oikein tällainen "Yhteistyö on voimaa"-kakku. Väsäsin tämän rotinoille serkkuni about puolivuotiaalle(!) pojalle. Kakku matkasi talvilomalla useamman sata kilsaa. Ensin  hilasin kakkupohjan (=unelmatorttupohja) tätini luo, jossa tein täytteen: vispikermaa, maitorahkaa, maustamatonta tuorejuustoa, valkosuklaata sulatettuna, aavistus limemehua ja liivatteella kasaan. Kakun leikkasin kahteen osaan ja väliin tuli paksu kerros täytettä. Jätin kakun sinne hyytymään, koska meiän perheen matka jatkui kylpylään. Tätini ja serkkuni tekivät suklaakuorrutteen kermasta ja suklaasta ja asettelivat päälle tekemäni marsipaanikoristeet. Ihana oli väkertää varsinkin noita minileppiksiä! Muotit (leppikset ja nallet) miulla on lainassa Marinalta. Nallet on sokerimassaa, rusetit maalattuna sinisellä elintarvikevärillä. Reunoilla on valkosuklaata raastettuna.

Kakku tuli sitten perässä ja aika suuri osa sukua olikin koossa kun sitä maisteltiin. Nam!

Tässä lähempää leppikset ja muutkin koristeet:

Kysyin pojilta oisko toiveita millasta kakkua tehhään synttäreille. E halusi siilikakun ja A pellekakun. Mietin ensin oisinko alkanu muotoilemaan hahmokakkuja, mut päädyin kokeilemaan vihdoin ihan kunnolla marsipaanille maalausta. Oli helpompaa ku olin ajatellu, mut nämä onkin aika peruskuvia (netistä printtasin ja mallista piirsin). Elintarvikevärikynä auttoi paljon ettei tarvinnu siveltimellä tehä ääriviivoja (paitsi tuossa ekassa testikakussa).

Tässä testiversio siilikakusta:

Tässä varsinainen siilikakku. Kukat marsipaania ja suklaarakeita:

Tässä pellekakku. Reunoilla M&M:iä (joista värit levisi heti, mut ei onneks hirveesti.

Ja tässä vielä yksi kakku. Tässä päällä on SLY5:lta saamani Disney-kakkukuva. Kuva halkeili vähän kun varmaanki painelin sitä kuivana liian kovakouraisesti. Olin tehny tämän kakun vielä kaiken varalle että varmasti riittää... jäi melkein kokonaan syömättä juhlissa, joten ite tuli vedettyä kakkua aikas reippaalla kädellä sit vielä lähipäivinä...

Kaikissa kakuissa oli pohjana ja päällyksenä sokerikakkupohja ja välissä reilu kerros mansikkamoussea: mansikkasosetta (pakastemansikoista sauvasekoittimella), vaniljatuorejuustoa, rahkaa, vispicremeä...jossain suhteessa, en muista yhtään. Tein ihan tunteella. Plus liivatetta tietty. 

E toivoi myöskin voileipäkakkua; tein niitä lohi-, kana- ja kasvisversiot. Tässä niistä 2 jälkimmäistä:

Vaikken keksejä niin hirmu usein teekään, ni ostin ex tempore jokunen viikko sitten pikkuleipäpursottimen. On muuten hyvä peli! Tulee just samannäkösiä keksejä jokaisesta! Ystispäiväksi tein sydämiä ja ukkojen synttäreille tuollasia...no, minkähän muotosia nuo nyt ois:

Dippasin keksit tummaan suklaaseen ja nonparelleihin.

Jes, hiihtis alko! Aikeissa on ulkoilla oikein olan takaa ja mahdollisesti suunnata Imatran kylpylään yöksi tai pariksi koko poppoolla. Pojat on päässy jo vähän hiihtämisen makuun, joten sitä on ainakin listalla. Luistimetkin on nyt kummallakin, mut se laji ei niin nappaa kun on tuon pystyssäpysymisen kanssa vähän niin ja näin tuettunakin. Minkähän jakkaran sitä ottais tueksi...

Meillä oli koululla liikkapäivä tänään ja olipas kiva itekki liikahtaa pitkästä aikaa! Pelasin salibandya (vein kaikkia ihan 6-0...ainaki melkein :), lentistä, pingistä ja luistelin. Lumikenkäilyä en, harmi kyllä, kerenny testata kun kenkiä ei riittäny kaikille. Mut oli tosi kivaa! Voin kuvitella mikä pökkelö oon huomenna...jospa sitä illalla vaikka vähän venyttelisi.

Sain myös tänään tilattua koululle monikielisen teatteriesityksen, jes!

Ukkojen syntsiä vietettiin koko viime viikonloppu. "Loistavasti" sattui myöskin VESO lauantaille, mut onneks pe oli vapaa, ni kerkesin leivoskella ja väkertää. Laitan kakkukuvia eri postaukseen lähiaikoina.

Ukot sanoitti uusiksi "enkeli taivaan"-biisin nähtyään miulla toppahousut henkseleillä viriteltyinä päälle: "Henkselit taivaan lausui näin..."

A: "Äiti, miks siulla on tisuliivit?" E: "Siellä tisut kasvaa!" (wishful thinking...:)

Juteltiin ukkojen kans ruokapöydässä miten leikissä voi olla ihan mikä vaan haluaa.     

E: "Mie oon kirahvi!"

A: "Mie oon Kiira Korpi!" (Miksei ees Lepistö tai Pöykiö?)

Lehdessä oli Eva Longorian kuva.

A: "Onko tuossa äiti nuorena?"

...Pitäisköhän nyt olla otettu vai...? :)

Kuorolörpöttelyä: "Blälälälä...."

Sitten:   

A: "Mie puhun englantia!" 

E: "Mie puhun sammalta!"

E: "Mitä naimisissa tehhään?"     

mies: "Tykätään toisistamme ja yritetään kasvattaa ukkoja!"

E venkoili pihalla maan tasalla eikä ois halunnu lähteä sisälle. A jo istui pulkassa.  

Mie: "Käveletkö vai tuutko kyytiin vai jäätkö siihen istumaan?"

A: "Paljon vaihtoehtoja!"

Taas uusia sanoituksia. Nalle Luppakorvan tunnusbiisi kuuluu A:n mukaan seuraavasti:

"Hyyyväää yötä, kiltit, lapset kohta sammuu..."